En pidä siitä, että meitä vammaisia katsotaan aina ns. kävelykaduilla, kaupoissa, puistoissa, busseissa, junissa jne…. kuin hulluja hirviöitä. Se ei tunnu kauhean kivalta. Itse olen kohdannut saman monta kertaa, kun liikun ulkona. Siksi en nykään liikukkaan paljon missään.
Monilla vammaisilla on sama ongelma. Siksi me usein jumitutaan vaan omiin koteihin ja odotetaan, että joku aina tulisi sieltä hakemaan :/. Toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät, että vaikka ihmisellä on minkälainen vamma hyvänsä me ollaan silti ihmsiä ja kyllä meille voi puhua, ei me purra, ollaan samanarvoisia, kuin muutkin kuljetaan vaan vähän hitaammin :). Samassa maassa tässä kaikki eletään!
